Blog

Mistä tulevaisuuden tekijöitä?

Sipilän edesmenneen porvarihallituksen linjauksia olivat ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkaukset ja koulutusreformi. Reformissa oli kyse toiminnan ja toimintakulttuurin muuttamisesta, koska työelämä ja koko yhteiskunta muuttuvat ympärillämme. Tavoite oli siirtää ammatillinen koulutus entistä suuremmassa määrin työpaikoilla tapahtuvaksi. Hyvä ajatus, kunhan se tehdään hallitusti. Onhan Euroopan maissa, Suomessakin, jo vuosisatoja työpaikalla oppiminen, oppisopimuskoulutus ja kisälliperinne ollut vallalla hyvin kokemuksin. Mutta mitä Sipilän porvarihallitukselta unohtui reformin huumassa? Unohtui selvittää, mitä työnantajat ja työpaikat ovat mieltä tästä työpaikoilla tapahtuvan ammatillisen koulutuksen lisäämisestä. Miten itse ammatillisen koulutuksen henkilöstö taipuu tähän ja millä pelisäännöillä kaikki tapahtuu? Samaan aikaan reformiuudistuksen kanssa ajettiin toista isoa työelämän muutosta, paikallista sopimista. Hyvä ajatus oikein toimiessaan. Tässä taas unohtui selvittää, mitä mieltä työntekijäpuoli on paikallisen sopimisen lisäämisestä työpaikoilla ja millä pelisäännöillä? Äskettäin Metsäteollisuus ilmoitti luopuvansa osaltaan keskitetystä sopimustoiminnasta, jonka sisällä on aiemmin sovittu myös pelisäännöistä työpaikoilla tapahtuvasta ammatillisesta koulutuksesta. Miten näistä tärkeistä asioista tullaan jatkossa uudessa sopimuskulttuurissa sopimaan? Tulevatko kaikki työpaikat, niin työnantajat kuin työntekijät kantamaan vastuun ammatillisen koulutuksen vaatimista tarpeista tulevaisuudessa, tasapuolisesti? Onko tähän riittävät resurssit, jaksaminen, osaaminen ja motivaatio? Jos ei, kärsijänä tulee olemaan koko suomalainen yhteiskunta, kun koulutettua työvoimaa ei ole työmarkkinoiden tarpeisiin riittävästi. Nyt on koottava tietäjät miettimään, miten yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta nämä asiat hanskataan. Suomi on pieni maa, jonka elinvoima on perustunut ja perustuu yhteistoimintaan, sopimiseen ja vahvaan osaamiseen. Tätä meillä ei ole varaa menettää.

Ilkka Nokelainen, Imatra

Kuntavaaliehdokas (sd)

Yhdessä paremman Imatran puolesta

Kuva: Imatran kuvapankki


Ammatillinen koulutus Ehdottomasti säilytettävä mahdollisimman monipuolisena Imatralla. Näin turvataan tulevaisuuden työpaikat ja ammattitaitoiset työntekijät.

Tekojäärata Imatra tarvitsee lähitulevaisuudessa tekojääradan, koska nykyiset talvet ovat viime aikoina olleet leutoja ja ovat näin ollen lyhentäneet ulkojääurheilun harrastamisen mahdollisuutta.
Katu- ja viemäriverkosto: Korjausvelan pienentäminen lisäämällä katu- ja viemäriverkoston korjaamista. Tehdään aluesaneeraukset kerralla loppuun.

Vuoksi & Kanavahanke Emme näe Tainionkosken kanavan rakentamista taloudellisesti kannattavana investointina. Haluamme mieluummin kehittää Vuoksen aluetta virkistyskalastusta ajatellen. Näemme parempana vaihtoehtona esimerkiksi Tainionkosken voimalaitoksen ohittavan kaupunkipuron rakentamista vaelluskaloille. Tämä lisäisi kalojen kutupaikkoja ja Vuoksen omakantaista kalastoa. Mellonlahden aluetta on kehitettävä virkistysmielessä ja lahden vedenvaihtuvuus on saatava kuntoon.

Eksote Eksoten palvelut säilytettävä Imatralla ja kehitettävä monipuolisemmaksi, esimerkiksi päivystävä päihde- ja mielenterveysyksikkö takaisin Imatralle.

Nuoret Nuorille on saatava keskusta-alueelta nuorisotila, joka mahdollistaa monipuolisen toiminnan ja nuorisotilan pitää olla myös auki iltaisin ja viikonloppuisin.

Kuntavaaliehdokkaat Jouko Rossi ja Markus Tikka

Riittävän aikaisen seksuaalikasvatuksen merkityksellisyys

Kuinka nuorille suunnattu seksuaalikasvatus tuottaa tulevaisuudessa hedelmää? Mitä hyötyä siitä on yhteiskunnalle? miksei voida mennä samaan malliin kuin aina ennenkin?

Ihmisen seksuaalisuus on tärkeä osa elämää ihan syntymästä kuolemaan saakka. Seksuaalisuus käsittää kaiken sen kanssakäymisen toisten ihmisten kanssa, ilmeet, eleet, kosketukset, sosiaaliset taidot ja toisten ihmisten huomioonottamisen, mitä me ihmiset tehdään elämämme aikana. Terve seksuaalisuus on osa tervettä itsetuntoa ja itsetuntemusta. Terve ihminen tietää mitä elämältä tahtoo ja mikä tuntuu itsestä hyvältä. Terve ihminen osaa ottaa huomioon toisten tunteet ja olla empaattinen sekä sympaattinen ihminen. Toimiva seksuaalikasvatus on siis osa ihmisen toimivaa kasvua ja kehitystä johon tulisi keskittyä tarkemmin, syvemmin ja aiemmin.

Seksuaalinen suuntautuminen on jokaisen ihmisen oma, henkilökohtainen asia joka tulee myös hyväksyä osana ihmisen elämää. Jokaisella meillä on oikeus olla juuri sellainen kun ollaan ja tykätä näistä asioista ihan omalla tavalla, tietenkin lain määrittämin rajoituksin. Tietoisuutta tulee lisätä siitä että meitä on moneksi eikä omaa itseään tule hävetä vaan olla rohkeasti omanlaisensa, aito ihminen. Aitona oleminen helpottaa kummasti elämää, kun kenellekään ei tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Avoimuus tulee tiedon kautta ja tieto tulee ammattilaisten kautta, jotka haluavat tehdä työtä tällä saralla aktiivisesti ihmisten hyvinvoinnin eteen. Yhteiskunnalle hyvinvointi takaa paljonkin positiivisia vaikutuksia. Ja jos tätä työtä tehtäisiin jo ihan sieltä lapsuudesta saakka, niin miten tämä vaikuttaisikaan kenties yhteiskuntamme hyvinvointiin ja varmasti jopa ihmisten mielen hyvinvointiin, koska oman näköisen elämän eläminen on toki paljon helpompaa kuin esittää jotain muuta kuin mitä aidosti haluaa olla. Seksuaalikasvatuksen tulisi olla ihan yhtä tärkeä osa kasvatusta kuin muutkin toimet ovat ja tässä kohtaa tieto ei todellakaan lisää tuskaa.

Seksuaalikasvatukseen kuuluu myös erilaisista ehkäisy mahdollisuuksista kertomisen ja tietämyksen lisäämisen sekä mielestäni tähän tulisi kuulua myös ilmaisten ehkäisyvälineiden jakamisen nuorille/ nuorille aikuisille. Seksi on osa elämää eikä sen kieltäminen muuta sitä tosiasiaa että sitä kuitenkin harrastetaan. Tietämyksen lisääminen tässäkin asiassa lisää hyvinvointia sekä nautintoa elämää kohtaan, vähentää ei toivottujen raskauksien määrää ja sukupuolitautien haittavaikutuksia.

Pia Helveranta, SDP

Luonto ja liikunta – ihmeellinen Imatra

Imatran vesistöt ja luonto antavat kuntalaisille ja luontomatkailijoille ainutlaatuisen ympäristön vapaa-ajan viettoon. Tulevaisuudessa ihmiset haluavat entistä enemmän viettää aikaansa luonnossa. Suomen puhdas luonto ja Saimaa kasvattavat suosiotaan matkailijoiden keskuudessa. Imatrallakin on mahdollisuus hyötyä tästä lisääntyvästä luonto- ja liikuntamatkailusta.

Hosseinlahti

Saimaan rantoja ei saa rakentaa umpeen Lammassaaresta lähtevän luontoreitin varrelta, joka jatkuu Malonsaareen saakka. Päinvastoin. Parannetaan ja laajennetaan reittiä ja palveluita. Tehdään hyväkuntoisia polkuja, mitä pitkin on helppo liikkua. Rakennetaan reitille ympärivuotinen laavu ja wc. Esimerkkejä vastaavista retkeilyreiteistä ja palveluista löytyy pitkin Suomea.

Malonsaari

Ukonniemi houkuttelee liikkujia ympäri vuoden. Kuntalaisilla ja matkailijoilla on jo nyt erittäin hyvät mahdollisuudet erilaisiin aktiviteetteihin alueella. Yksi iso mahdollisuus vielä kuitenkin kaupungista puuttuu.

Iso tekojää.

Tekojää mahdollistaisi laajasti kuntalaisten ja matkailijoiden luisteluharrastuksen näinä epävarmoina talvina ja olisi mitä parhain matalankynnyksen liikuntapaikka. Iso tekojää toisi jo itsessään kaupunkiin urheiluturisteja. Mutta kattamalla jää tehtäisiin Suomen mittakaavassa historiaa.

Jääurheilun riemua

Suomessa ei ole yhtään katettua isoa tekojäätä.

Tässä olisi sellainen käyttämätön potentiaali, millä Imatra erottuisi ja viimeistelisi Ukonniemen yhdeksi vetovoimaisimmaksi alueeksi Suomen urheilukentillä.

Tomi Kovanen, kuntavaaliehdokas (SDP), Imatra

Uuden ehdokkaan mietteitä

Viisas totuus ”me emme tiedä sitä, mitä me emme tiedä” pätee myös siinä, että me emme tiedä, kuka tarvitsee apua, ellei meille sitä kerrota. Siksi minua satuttavat isoin kirjaimin varustetut lööpit, joissa sanotaan ”hän ei saanut/hänelle ei tarjottu apua”. Kaksikymmentä vuotta Imatralla psykiatrian puolella työskelleenä tiedän, että vaikka kynnys on kuinka matala, siltikään emme tavoita kuin murto-osan avuntarvitsijoista. Apua voi saada vasta kun on valmis sitä vastaanottamaan. Meillä ei ole oikeutta kolkutella oville, eikä meillä ole röntgensilmää, jolla avuntarvitsijat tunnistaisimme.

Lapsenlapsen kanssa. Rakkautta ja välittämistä yli kaiken.

Mikä sitten estää avun piiriin hakeutumisen? Oman kokemukseni kautta liitän siihen häpeän. Me kaikki olemme hävenneet jotain, mitä olemme tehneet. Se kuuluu elämään ja on tervettä. Silloin kun ihminen häpeää itseään tai jotain itsessään, puhutaan sairaasta häpeästä ja ihminen tekee kaikkensa, ettei häpeä paljastuisi. Avun piiriin hakeutuminen yleensä auttamatta paljastaa häpeän. Monet pystyvät salaamaan ongelmansa ja elämään sen kanssa. Avun hakeminen on paljon hävettävämpää.
Millä häpeä poistuu ja päästään auttamisen alkuun? Ainut keino on aito välittäminen, ihmisen tarinan kuunteleminen ja hänen rinnallaan kulkeminen niin kauan kun siihen on tarvetta. Tämä on ollut oma tapani ja tulee aina olemaan. Sama välittämisen ilmapiiri leimaa sosiaalidemokratian maailmaa. Siksi SDP on valintani.

Anne Pajunen, psykiatrinen sh/psykoterapeutti
Kuntavaaliehdokas, SDP